Aurinko paahtaa kirkkaansiniseltä taivaalta, tuntuu ku se ei koskaan loppuis. Ainoa mikä jatkuu vielä pidempään on viinipellot ympärillä, tarkkaan laitetut rivit ja niiden vieressä olevat pienet - tai vähän isommatkin - kivitalot. Chateau sitä ja chateau tota. Ranskankieltä ympärillä, kun pieni ryhmä lukiolaisia kävelee kengät kopisten kivikujilla ja ihmettelee kylän kauneutta. Pysähdytään hetkeks syömään puusta jotain hedelmää, en tunnista nimeä ranskaksi, maistuu hyvältä. Kysytään apua ruskettuneelta crêperien pitäjältä, se vastaa hymyllä ja osottaa oikean tien. Kierrellessä viereinen tyttö nappaa lähimmästä viinitertusta pienen osan meille kahdelle ja syödään niitä siinä hetki.
Kattelen taivasta ja päätän, että tänne tuun uudestaankin.
kuvat on à la iPhone, pahoittelen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti